Lokakuun lopussa 2018 YLE (https://yle.fi/uutiset/3-10476774) uutisoi, että suomen kieli on vaarassa näivettyä. Sen arvostus niin virkamiestasolla kuin asiakaspalvelussa heikkenee valtaosin englannin kielen leviämisen, erityisesti internetin välityksellä, seurauksena. Suomen kielen lautakunta on julkaissut nyt vetoomuksen, jossa muistutetaan jo noin kymmenen vuoden takaisesta Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) varoituksesta. Huoli ei ole siis uusi, vaan sille ehdotetaan nyt toimenpiteitä, joilla nykyinen kehitys väistetään.
Lautakunnan toimenpiteet kohdistuvat tieteeseen ja kieltenopetukseen. Suomen kielen käyttö ja asema tieteessä, myös uusilla tieteen aloilla, on turvattava. Suomi äidinkielenämme on väline muiden kielten ymmärtämiseen ja uuden tiedon tuottamiseen. Miten voimme siis käyttää ja hyödyntää muita kieliä, jos emme tunne riittävästi omaamme?
Maahanmuuton myötä onnistunut kotoutuminen on yhteiskuntamme järjestyksen ja yhteisöllisyyden rakentamisen kannalta merkittävää. Tässä ensiarvoisen tärkeää on kielen oppiminen, jota lautakuntakin korostaa.
Suomen kielen lautakunnan ja Kotuksen tavoin olen itsekin huolissani suomen kielen kohtalosta. Koen, että äidinkielemme on rikas, kaunis kieli ja tärkeä osa kansallista identiteettiämme.
Vaaliteemojeni ja -kampanjani keskiössä on vanha suomen kielen sana roti. Kielikello kertoo sanasta seuraavaa:
”Roti on ollut kangen alle tueksi pantava kivi tai puupala, joka lisäsi nostovoimaa kiveä tai kantoa kangettaessa. Jos kanto ei ottanut noustakseen, täytyi lisätä rotia alle. Joissakin murteissa roti on tarkoittanut itse kankea.” (Kielikello. 2004. https://www.kielikello.fi/-/mika-on-roti-)
Koen, että tarvitsemme moneen arkipäiväiseen asiaan ja päätöksentekoon nostovoimaa, rotia. Jokaisella meillä on jokin asia sydämellämme, jolle halutaan joku roti. Roti on vaivaton puheenaihe ja keskustelun herättäjä.
Joku roti!
Lotta