Ei vuotta ilman vaaleja. Nyt uudet aluevaalit. On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita yhteisistä asioista ja haluavat vaikuttaa. Tämä näkyi viime syksynä aluevaalien ehdokasasettelusta päätettäessä. Alusta asti oli selvää, että Keski-Suomen Kokoomuksen listalla on täydet 86 ehdokasta. Huomionarvoista oli, kuinka ihmiset ilmaisivat innokkaasti kiinnostuksensa vaaleja ja ehdokkuutta kohtaan.

Demokratian toteutuminen vaatii kattavan alueellisen, tasapuolisen iän, sukupuolen ja osaamisen huomioimisen ehdokasasettelussa. Demokratian toteutuminen vaatii äänioikeutetut, jotka käyttävät oikeuttaan äänestää. Keski-Suomi on aluevaaleissa yksi vaalipiiri ja äänioikeutettuja on noin 227 000. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Keski-Suomessa annettiin ääniä 154 375. Tällöin äänestysprosentti oli 68,3. On muistettava, että Kuhmoisten äänet menevät näissä vaaleissa Pirkanmaan hyvinvointialueelle. Nyt äänestysprosentin on ennustettu jäävän 40 prosenttiin, jopa alle. Meidän tulee omalta osaltamme varmistaa, että keskisuomalaiset ovat tietoisia vaaleista ja että he kokevat äänestämisen merkityksellisenä.

Vaaleihin liitetään aina myös lupaukset. Mitä näissä vaaleissa ehdokkaat lupaavat ja ovatko lupaukset realistisia? Kuinka herkästi sorrutaan populismiin vai luvataanko tietämättömyyttään? Joillain tavoinhan ihmisten mielenkiinto on itseensä saatava kohdistettua. Vastuulliseen politiikkaan ei mielestäni kuulu ihmisten tarkoituksellinen harhauttaminen esimerkiksi epärealistisilla lupauksilla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuspalveluiden uudistus on tärkeä ja välttämätön. Huoltosuhteen heikkeneminen suurimmassa osassa keskisuomalaisia kuntia ajaa meidät väistämättä pohtimaan, miten järjestämme sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumme tulevaisuudessa. Keski-Suomen huoltosuhteen keskiarvo vuoden 2020 tiedoilla oli 88. Huoltosuhdehan tarkoittaa alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrää sataa työikäistä (15–64-vuotiaat) kohti. Huoltosuhde Keski-Suomen kunnissa asettuu Jyväskylän 51:n ja Kivijärven 108:n välille. Uudistukseen liitetty hyvinvointialueiden rakentuminen ja sitä kautta uuden hallinnontason muodostuminen ei sen sijaan olisi ollut välttämätöntä.

Ehdokas voi ja hänen on ehkä syytä jopa luvata tullessaan valituksi hoitaa taloutta vastuullisesti ja pitää erityistä huolta henkilöstön saatavuuteen liittyvistä tekijöistä. Ilman rahaa ja henkilökuntaa ei ole palveluita tai itsenäistä ja sellaisena pysyvää hyvinvointialuetta.

Uskon, että asioihin löytyy hyväksyttäviä ratkaisuja myös tulevaisuudessa, kun muistetaan pitää ihminen – se keskisuomalainen – keskiössä ja huolehditaan vastaisuudessakin hänen hyvinvoinnistaan!