Keitä ja minkälaista osaamista hoitajamitoituksen osoittamaan määrään lasketaan? Hoidon laatuun vaikuttavat niin osaaminen kuin soveltuvuus hoitotyöhön. Ehdotetun 0,7 hoitajamitoitusluvun kirjaaminen lakiin ilman, että sen sisältöä määritellään, saattaa johtaa aivan päinvastaiseen kehitykseen kuin on tarkoituksenmukaista. Lisäksi menetelmä on vanhanaikainen, kuten sosialidemokraateilla on yleensä tapana esittää. Laskelmien mukaan tarvitaan reilut 4000 uutta hoitajaa, jotta palveluntuottaja, kunnat ja yksityiset toimijat saavat pitää toimilupansa. Mistä nämä hoitajat tulevat? Uhkakuvana näen, että palveluntuottajina pärjäävät vain nyt jo vahvat toimijat. Tähän ei todennäköisesti moni kunta pysty. Kuntien huono taloudellinen tilanne on ajanut ulkoistuksiin juurikin kustannussyistä. Jos halutaan suitsia isoja terveysyrityksiä palveluiden tuottajina, mielestäni yksin 0,7 hoitajamitoituksen kirjaaminen lakiin ei tätä ongelmaa ratkaise. Yksittäisen luvun määrittäminen saattaa johtaa palveluiden keskittymiseen. Ne, joilla on jo työvoimaa ja resurssia palkata lisää hoitajia, pärjäävät.

Mitoituksen lisäksi tulee määritellä yhteiset hoidon vaikuttavuuden kriteerit ja hoitotyötä tekevien pitää voida tehdä koulutustaan vastaavaa työtä. Hoitajilta voidaan siirtää esimerkiksi siivous- ja ruokahuollon tehtävät oikeille alan ammattilaisille, joiden saatavuus markkinoilla lienee toiveikkaampaa. Kotihoitoon tulee määritellä prosenttiosuus sairaanhoitajille. Esimerkiksi 30 % hoitohenkilöstöstä tulee olla koulutukseltaan sairaanhoitajia. Tämä on kova tavoite, mutta satsaus hyvään hoitoon. Tällöin näen myös lähihoitajien työssäjaksamisen ja työviihtyvyyden lisääntyvän, kun ei jatkuvasti tarvitse kokea riittämättömyyttä tai olla osaamisensa äärirajoilla. Muistisairaat ansaitsevat omat asiantuntijansa arvokkaan ja inhimillisen elämän jatkumiseksi.

Vanhustenhoidossa tarvitaan tekoja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Milloin, missä määrin ja kenen hoidon tarvetta arvioitaessa toiminta- ja fysioterapeuttien asiantuntijuus voidaan laskea mukaan mitoitukseen? Myös ravitsemuksen ja lääkehoidon osalta meillä on ammattiryhmiä, joiden mukana oleminen vanhusten hoitotyössä olisi nykyistä suositeltavampaa.

Johtaako numeerinen hoitajamitoitukseen pääseminen matalapalkkaisen hoiva-avustajien ammattikunnan syntymiseen? Tehy on ainakin aiemmin vahvasti vastustanut hoiva-avustajien käyttöä. Tällä pelkällä numeerisella hoitajamitoituksen kirjaamisella lakiin olemme pian uudelleen vastaavassa tilanteessa. Vanhustenhoito ei edelleenkään ole laadukasta, vaikka mitoitus on lain asettamalla tasolla samalla, kun hoitajien osaaminen ja ammatillinen pätevyys ei ole tasolla, jonka ikäihmisemme ansaitsevat hoitajillaan olevan.

Sote-uudistuksen kautta meidän on mahdollisuus luoda vahvempi toimija palveluiden järjestäjäksi, vaikuttavammat yhteiset laatukriteerit palveluiden tuottajille, osaamista hankintaan sekä sanktiot, joilla voidaan aidosti vaikuttaa palveluiden tuottajaan toimiluvan menettämistä unohtamatta.

Joku roti Arkadialle!

Lotta